Uuden vuoden pöhinät

Hyvää alkanutta vuotta lukijoilleni! Mish Mushkila vietti pitkää joululomaa Suomessa ja palasimme tyttären kanssa vasta reilu viikko sitten takaisin Saudi-Arabiaan (mies joutui palaamaan jo aiemmin töihin). Suomen loma oli oikein mukava ja rentouttavakin, mutta on myös kiva olla takaisin omassa kodissa. Ja ennenkaikkea lämmössä ja auringonpaisteessa! Olin optimisistisesti pakannut lomalle mukaan aurinkolasit, joita ei sitten yllättäen käytetty kertaakaan koko loman aikana… tänä vuonna vuoden pimein aika tuntui todella synkältä Suomessa, vaikka majailimme välillä seuduilla joilla oli luntakin. Helsingissähän oli musta joulu ja lähinnä satoi vettä koko sen ajan kun siellä olimme.

Saudeissa tuntuu tapahtuneen paljon sinä lyhyenä aikana, jonka olimme poissa. Vuoden alusta maassa otettiin käyttöön 5 % arvonlisävero, jota ei siis olla aiemmin maksettu. Samaan aikaan bensan hinta yli tuplaantui, joten isoja taloudellisia muutoksia on tullut aika lailla lyhyen ajan sisään – eivätkä ihmiset tietenkään ole tästä riemuissaan. Mieheni havaintojen mukaan liikenne on vähentynyt, mikä olisi tietysti vain hyvä. Täällä ajetaan joka paikkaan ja huviajelut eivät ole aiemmin maksaneet juuri mitään. Liikenne on usein tukkoista ja hyvin kaoottista. Bensan hinta ei ole vieläkään länsimaalaisittain korkea, mutta näin suuri korotus kyllä tuntuu maassa, jossa bensa ei ole aiemmin maksanut juuri mitään. Vuoden alusta alkaen naiset myös päästetään seuraamaan urheilutapahtumia, ja tosiaan tämän vuoden kuluessa pitäisi maahan aueta elokuvateattereita ja naisten saada ajo-oikeus. On ollut myös paljon puhetta (rajoitetun) turistiviisumin lanseeraamisesta. Nythän maahan pääsee ei-saudina (tai lähimaiden asukkaana) vain pyhiinvaellusviisumilla, työviisumilla tai lähisukulaisen kutsumana.

Minulla henkilökohtaisestikin on hieman uusia proggiksia näin uuden vuoden kunniaksi. Olen viime syksystä saakka autellut leirissämme ilmestyvässä sanomalehdessä – tai ehkä aikakausilehdessä, sillä lehti ilmestyy vain kerran kuussa – ja nyt vuoden alusta sain isomman roolin lehden teossa. Olen nyt paitsi osa lehden toimituskuntaa myös lehden vakikolumnisti. Kirjoitan kerran kuussa arvion kirjasta, elokuvasta, dokumentista tms. joka käsittelee Saudi-Arabiaa. Tämä on minulle mieluisaa puuhaa, ja sain itse ehdottaa mitä haluaisin kirjoittaa vakituisesti muun toimitustyön ohella. Tämä pieni mutta tärkeä lisä osa-aikatöihini tulee siinäkin mielessä hyvään aikaan, että Suomessa ollessani kävin vanhalla työpaikallani ja huomasin kaipaavani kovasti sitä, että olisin muutakin kuin kotiäiti. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että olisi itse asiassa tosi ihanaa palata töihin: ehdin jo innostua monista projekteista joissa entiset työkaverini ovat mukana! Suomessa myös asenneilmapiiri on erilainen. Lähes jokainen vanha työkaverini kysyi olenko palannut takaisin töihin, onhan tytär jo 2,5 vuotta vanha, kun taas täällä on niin normaalia etteivät äidit käy töissä että pikemminkin töissä käymistä joutuu selittelemään. Suomessa ollaan tasa-arvoisempia, tottakai, ja siellä molempien puolisoiden on hyvä käydä töissä koska palkka-erot sukupuolten välillä eivät ole yhtä dramaattisia kuin täällä. Mutta myös asenne Suomessa on yleensä mielestäni varsin kannustava sen suhteen, että töissä käytäisiin sukupuolesta tai vanhemmuudesta huolimatta (joskin äitiys- ja vanhempienvapaathan ovat Suomessa sellaiset, että niitä voi vain kadehtia täältä käsin).

Vielä takaisin Saudi-Arabian tapahtumiin. Vaikka maa modernisoituu kovaa vauhtia, pidetään täällä toki myös kiinni perinteistä. Olimme viime viikonloppuna käymässä kamelifestivaaleilla, joissa nimensä mukaisesti oli esillä – yllättäen – kameleita. Sinä päivänä kun me vierailimme festareilla näimme lähinnä kamelishown, jossa perinneasuihin pukeutuneet miehet ratsastivat kameleilla ja hevosilla. Tapahtumassa oli myös liitovarjoiluesitys ja mahdollisuus kameli- tai hevosratsastukseen, ja tottakai kun Saudeissa ollaan niin mahdollisuus nauttia paikallista kahvia kahwaa ja sen kanssa taateleita tai jotain muuta pientä makeaa. Festarit pidettiin lähes keskellä ei mitään autiomaassa ja näimme matkalla ihan hienoja autiomaamaisemia. Tapahtuma tuntui jotenkin perinpohjin saudiarabialaiselta ja suurin osa osallistujista olikin saudeja, vaikka meitä länkkäreitä aina välillä tapahtumassa näkikin. Tytär, joka on paikallisittain hyvin vaalea, sai taas kerran ihasteluja osakseen enemmän kuin olisi tarpeen, ja hänestä yritettiin ottaa valokuviakin. Onneksi tyttärellä on uhmaikä käynnissä ja hän ei anna aina äidinkään ottaa kuvia itsestään, saati sitten tuntemattomien…

20180119_162718

Kamelishow auringonlaskun aikaan

Mainokset

Oi talvipuu

Vuoden loppu häämöttää, ja lähestymme taas aikaa jota voi kutsua monella nimellä – joulun aika, tai jos haluaa olla poliittisesti korrekti, voi puhua amerikkalaiseen tapaan season greetingseistä tai kuten täällä tavataan sanoa, kohta alkaa holiday season. Olen kirjoittanut aiemminkin siitä kuinka Saudeissa ei oikeastaan vietetä joulua. Julkisilla paikoilla ei näe joulukoristeita tai kuule joululauluja, eikä islamiin kuulu joulun viettäminen (kaikille ei-jouluihmisille tämä olisi varmasti ihana paikka tähän aikaan vuodesta!). Koska joulu on perimmältään kristillinen juhla, sitä ei sovi juhlia julkisesti. Se ei kuitenkaan estä yksityishenkilöitä viettämästä joulua, eikä myöskään ovelia markkinamiehiä myymästä joulukoristeita – ne ovat vain yleensä nimetty talvikoristeiksi. Esimerkiksi Ikea myy kynttilöitä, servettejä, kuppeja ja valosarjoja joulun hengessä, mutta malliston nimi on Vinter 2017 (varsin kekseliästä Ikealta). Ja miksi kynttilät olisivatkaan oikeastaan varattu vain joulun viettoon? Täälläkin on nyt talvi ja illat ovat pimeitä, ja uskon että monet muslimitkin tykkäävät polttaa kynttilöitä, yhdistämättä niitä välttämättä suoraan jouluun. Lisäksi on muslimeja, jotka viettävät joulua ainakin jollain tavoin, esimerkiksi syömällä hyvää ruokaa perheen kanssa ja jopa antamalla lahjoja.

20171128_102519

Ikioma joulukuusemme

Annoin tänä vuonna uhkavaatimuksen aviomiehelleni jo hyvissä ajoin: joulukuusi on saatava. Tämä vuosi on oikeastaan ensimmäinen kun tyttäremme tajuaa jotain joulujutuista, ja itse tunnustaudun jouluihmiseksi. Minulle on aina ollut tärkeää koristella talo ja tehdä tiettyjä, perinteisiä jouluvalmisteluja. Joulukuusen hankkiminen ei vain ole kovin yksinkertaista tässä maassa. Niitä ei virallisesti myydä missään, mutta niitä voi kuitenkin löytää silloin tällöin myynnissä, uutena tai käytettynä. Saimme kuuman vinkin että eräässä kaupunkimme keskustan sekatavarakaupassa olisi joulukuusia ja -koristeita myynnissä, ja suuntasimme sinne jo marraskuun alussa tekemään tutkimustyötä. Koristeita löytyi pilvin pimein (joskin tyyliltään lähinnä bling bling -krääsää), mutta joukukuusta ei näkynyt missään. Kysyin sitten kaupan työntekijältä että missäköhän tämä Christmas tree – tai Winter tree – mahtaisi olla nähtävillä, ja meidät ohjattiin yläkerran toimistotiloihin, josta muutaman suljetun oven jälkeen löytyi kuin löytyikin perimmäisestä nurkasta muovinen joulukuusi. Hintaan oli vain taidettu laittaa hieman haram-lisää, sillä kuusi maksoi noin 220 euroa, ja kyseessä ei ollut mikään elinvoimaisimman ja tuuheimman näköinen joulukuusi… kaupat jäivät sitten tekemättä. Mietimme muita vaihtoehtoja, joista yksi on ajaa Bahrainiin ja tuoda kuusi autolla sieltä takaisin, mutta emme sitten toteuttaneet tätäkään vaihtoehtoa. Saudi-Arabian tulli saattaa takavaroida joulukuusen sellaisen nähdessään, ja ajattelimme myös että on ajan hukkaa ajaa vain yhden muovikuusen vuoksi Bahrainiin ja takaisin. Lopulta tilasimme pienehkön muovikuusen Amazonista ja yllätykseksemme se tuli postissa tullista läpi heittämällä, pakettia ei ollut edes avattu.  En tiedä oliko tullimiehiä laiskottanut vai alkaako maa vapautua tässäkin suhteessa. Kenties ensi vuonna jouluakin voi juhlia täälläkin jo ihan näkyvästi, kuka tietää?

Jouluun valmistutaan myös lähinnä länsimaalaisten asuttamissa leireissä. Meilläkin valtaosa leirimme asukkaista ei ole muslimeja, ja nyt viikonloppuna leirissämme järjestään Winter Fair, jossa nähdään myös erityinen vieras pohjoisnavalta (näkemys siitä, että Joulupukki asuu Suomen Lapissa ei ole kovin suosittu täällä). Näillä messuilla myydään yleensä ihmisten itse tekemiä joulukoristeita ja ruokaa, mutta tiedän että myös Englannista tuotuja suklaakalentereita on tänä vuonna myynnissä – joulukalentereitakaan ei tietysti myydä täällä, ainakaan yleisesti. Välillä suorastaan naurattaa se into ja vaiva mikä täällä laitetaan joulukoristeiden ja joulujuttujen hankintaan ja ylipäätään siihen, että saataisiin edes jotain jouluisaa erityisesti lapsille järjestettyä. Miettikää mitä tahansa suomalaista tavarataloa joulun alla ja sitä joulukrääsän määrää ja tarjontaa, ja meillä etsitään vimmattuina suljettujen ovien takaa hys hys -mentaliteetilla jotain kämäistä muovikuusta! Täällä saa tosissaan tehdä töitä joulumielen hankintaan! Kävimme myös taannoin mieheni ja tyttäreni kanssa Dubaissa, missä joulua vietetään täysin avoimesti ja kaupat myyvät mitä ihanimpia joulujuttuja. Tunsin itseni varsinaiseksi köyhäksi maalaisserkuksi Dubai Mallissa pyöriessäni ja palasinkin Saudeihin takaisin matkalaukussa mukana joukukoristeita – vaatteiden sekaan piilotettuna toki, siltä varalta että tullilla olisi asiaan jotain sanottavaa.

Muutosten syksy

Tänä syksynä ei ole varsinaisesti tarvinnnut miettiä, mistä kirjoittaa blogissa tällä kertaa. Juuri nyt Saudi-Arabiassa tapahtuu niin paljon että kirjoitettavaa olisi runsaasti – blogiin ei ole ilmestynyt uutta tekstiä hetkeen yksinkertaisesti vain siksi, että olen ollut todella kiireinen. Talvi on tullut ja lämpötilat ovat viimein laskussa, ja kuten aina tähän aikaan, puolet leirimme lapsista on kipeänä. Tähän joukkoon kuuluu myös tyttäremme. Ja kun tyttäremme on kipeänä, minä olen yleensä kipeänä sitten muutaman päivän päästä siitä kun hän sairastuu, se nyt vaan tuntuu olevan luonnonlaki.

Mutta jos siirrymme puhumaan Saudi-Arabian muutoksista oman perheeni sairaskertomuksen sijaan… no, jos lukijani ovat seuranneet yhtään uutisia tiedätte jo suurinpiirtein mitä kaikkea täällä on tapahtunut. Viimeksi kirjoitin uudesta kruununprinssistä Mohammed bin Salmanista – eli MBS:stä, kuten suosittu lyhenne kuuluu – ja siitä kuinka hän laittoi tuulemaan naisten ajo-oikeuden kanssa. Sittemmin MBS on laittanut tuulemaan myös korruption vastaisessa toimikunnassa ja kuninkaallisen perheen jäseniä sekä muita merkkihenkilöitä (mm. prinssi Alwaweed bin Talal, yksi maailman rikkaimpia miehiä) on pidätetty korruptiosta syytettynä. Heitä pidetään tällä hetkellä vangittuina Riadin Ritz-Carlton -hotellissa, joka on tyhjennetty muista asukkaista. Sitten samaan rytäkkään yksi prinsseistä myös kuoli helikopterionnettomuudessa Jemenin rajalla. Kaikki tämä on saanut ihmiset pohtimaan sitä, miten paljon korruptiosyytteissä on kyse oikeasti korruptiosta ja minkä verran kuningashuoneen sisäisestä valtataistelusta sen suhteen, kenestä tulee seuraava kuningas. Kuningashuone on valtavan suuri, ja valta siirtynee seuraavaksi uudelle sukupolvelle, jota MBS edustaa, mutta hänen pitää saada asemiaan vahvistettua (asiasta voi lukea lisää suomeksi esim. täällä).

Myös suhteet naapurivaltioihin ovat olleet suurennuslasin alla. Tilanne Qatarin kanssa on yhä pattitilanteessa, ja suhteet Jemeniin ja Libanoniin ovat huonontuneet suuresti. Jemenissä saudit ovat käyneet jo muutaman vuoden sotaa, mutta nyt tilanne on eskaloitunut entisestään. Jemenistä ammuttiin reilu viikko sitten ohjus kohti Riadin lentokenttää. Ohjus saatiin kyllä tuhottua ilmassa, mutta saudit ovat sen jälkeen tiukentaneet otettaan Jemenissä (jossa on käynnissä valtava kolera-epidemia ja nälänhätä) ja syyttäneet iskusta enemmän tai vähemmän suoraan Irania. Sitten Libanonin pääministeri ilmoitti Riadin matkallaan yllättäen eroavansa virastaan, ja nyt monet spekuloivat sillä oliko hänet pakotettu eroamaan. Saudi-Arabia ei ole tyytyväinen Hizbollah-järjestön toimintaan Libanonissa – eikä erityisesti järjestön läheisistä suhteista Iraniin – ja nyt diplomaattinen kriisi on edennyt sellaiseen pisteeseen, että sekä Hizbollah että Saudi-Arabia väittävät vastapuolen julistaneen sodan. Saudi-Arabia on myös pyytänyt kansalaisiaan poistumaan mahdollisimman pian Libanonista. Tällä hetkellä tilanne tuntuu yhä ”vain” diplomaattiselta kriisiltä eikä moni usko oikean sodan mahdollisuuteen, mutta jännitteitä on kieltämättä ilmassa huomattavasti aiempaa enemmän.

Samaan aikaan MBS jatkaa uudistuksiaan Saudeissa. Hän suunnittelee mm. valtavan talousalueen perustamista maan länsirannikolle, ja alueella olisi tiettyjä erivapauksia. MBS myös totesi että Saudi-Arabian olisi aika palata ”maltillisen Islamin” valtioksi, mitä se ikinä tarkoittaakin, ja suunnitteilla on että maahan alettaisiin myöntää rajoitetusti turistiviisumeita. Ensi vuonna naisten pitäisi päästä paitsi rattiin myös saada osallistua urheilutapahtumiin. Nyt muutoksia tulee sellaista vauhtia että mietinnässä on mitä kaikkea voisi vapautua seuraavaksi. Itse toivoisin että kaupat saisivat halutessaan pitää ovensa auki rukouksien ajan (nyt kaiken pitää sulkeutua viisi kertaa päivässä, eikä aina ole tietoa milloin kauppa avaa ovensa seuraavan kerran) ja että naiset saisivat halutessaan pukeutua peittävästi, mutta ei välttämättä abayaan. Eli esim. pitkät housut ja pusero kaupungilla liikkuessa riittäisi. Tämä maa on ollut niin pitkään erikoisasemassa monien säädöstensä kanssa että osalla kansalaisista on varmasti vaikeuksia hyväksyä muutosten nopeaa tahtia. Nähtäväksi jääkin onnistuuko MBS tavoitteissaan ilman maan sisäistä kuohuntaa ja mihin suuntaan Saudi-Arabia tästä kehittyy. Tämä on mielenkiintoista aikaa asua Lähi-idässä, jos jotain!

Naiset ratissa – ja mitä sitten?

Suurin osa lukijoistani on varmastikin huomannut, että Saudi-Arabia aikoo sallia ensi vuonna autolla ajamisen myös naisille (jos jostain syystä uutinen on mennyt sinulta ohi, voit lukea asiasta esim. täältä). Naisten ajo-oikeudesta on ollut puhetta täällä tasaisin väliajoin, mutta silti uutinen pääsi yllättämään – ja toisaalta taas ei. Täällä vaihtui hiljattain kruununprinssi eli tällä hetkellä hallitsevan kuninkaan todennäköisin seuraaja, ja uusi kruununprinssi on nuori, kolmekymppinen kaveri, jolla on paljon moderneja ideoita. Hänellä on Saudi 2030 -visio, johon on kuulunut mm. se, että naiset saisivat ajaa. Mutta valtaosa ihmisistä, itseni mukaan lukien, varmastikin ajatteli että lupa ajamiseen tulisi ehkä kuitenkin lähempänä vuotta 2030. Sen sijaan, inshallah, näyttää tosiaan siltä että ensimmäiset naiset pääsisivät rattiin jo kesällä 2018.

Mitä tämä tarkoittaa yhteiskunnalle, sitä ei kukaan osaa ennustaa tarkalleen. Muutamia suuntalinjoja voidaan kuitenkin hahmotella. Ensinnäkin liikenne tulee olemaan varmasti vielä kaoottisempaa kuin aiemmin, ainakin hetken aikaa. Ei siksi että naiset olisivat välttämättä mitenkään huonompia kuskeja (kun katsoo tämänhetkistä liikennettä on vaikea kuvitella että kukaan voisi enää ajaa kaoottisemmin ja liikennesäännöistä piittaamattomammin kuin miehet täällä), mutta ylipäätään se että uusia kuskeja ilmaantuu yllättäen iso määrä liikenteeseen on omiaan sekoittamaan pakkaa. Saudien on myös panostettava nais(liikenne)poliisien palkkaamiseen, tai sitten annettava miespoliisien asioida myös naiskuskien kanssa. Kaikki eivät ole olleeet myöskään mitenkään ilahtuneita ilmoituksesta, ja osa saudimiehistä onkin uhonnut ajavansa tahallaan kolareita naiskuskien kanssa tai aiheuttavansa muuten ongelmia (oikeasti, järki ohoi taas…!). Suurin osa länkkärinaisista tuntuu olevan odottavalla kannalla sen suhteen miten liikenne alkaa sujumaan ja uskaltaisiko sitä hypätä itse auton rattiin. Lisäksi mekin tarvitsemme tottakai saudiajokortin, eli oman kotimaan ajokortilla ei voi ainakaan suoraan olettaa voivansa saada ajaa vaan ainakin jotain opetusta ja ajotunteja on luultavasti tarjolla. Minulla ei ollut edes Suomessa ajokorttia, joten nähtäväksi jää nyt ryhdynkö tavoittelemaan sitä täällä ollessani. Toisaalta jos oppisin ajamaan Saudi-Arabiassa niin en usko että mikään hirvittäisi minua enää Suomen teillä – enintään saattaisin oppia huonoja tapoja täällä liikenteessä!

Monelle saudiperheelle naisten ajo-oikeus on iso taloudellinen helpotus. Oman autonkuljettajan palkkaaminen on kallista, ja kaikki saudit eivät ole rikkaita. Jos nainen haluaa käydä töissä tai viedä lapsiaan kouluun tai vaikkapa lähteä sairaalaan, hän tarvitsee aina jonkun kyyditsemään häntä. Mutta nyt naisillakin olisi mahdollisuus hoitaa arjen pyörittäminen itse ja laajentaa elämänpiiriä kodin ulkopuolelle. Naisten ajo-oikeus liittyykin vahvasti toiseen yhteiskunnalliseen muutokseen, joka on käynnissä täällä, nimittäin saudialisaatioon. Saudialisaatio on ollut käynnissä jo jonkin aikaa ja tavoitteena on saada saudeja töihin – eli toisin sanoen ajaa expateja ulos maasta. Tämän vuoden aikana on uutisoitu mm. siitä, kuinka ulkomaalaisten hammaslääkäreiden palkkaamista on vaikeutettu, kuinka teleoperaattoriliikkeissä tulee olla vain saudeja työskentelemässä ja kuinka myös ostareissa pyritään jollain aikatauluilla siihen, että kaikissa liikkeissä on vain saudeja töissä. Myös expat-maksuja on nostettu runsaasti. Täällähän ei makseta palkansaajien tuloveroa mutta nyt expatit maksavat esimerkiksi viisumeistaan huomattavasti aiempaa enemmän. Uutuutena maksetaan myös jokaisesta perheenjäsenestä vuosimaksua, ja nämä maksut tuplaantuvat tästä eteenpäin joka vuosi. Koska tätä maksetaan jokaista perheenjäsentä kohti, maksut alkavat olla tuntuvia jos sinulla on vaikkapa vaimo ja neljä lasta elätettävänä. Nämä muutokset osuvat ensimmäiseksi eniten tietysti niihin expateihin, jotka eivät tienaa niin hyvin, esimerkiksi autokuskeihin, nannyihin ja alemman tason asiantuntijatehtäviin. Nyt jos ja kun naisten ajo-oikeus tulee voimaan ensi kesänä, yksityiset autonkuljettavat alkavat olla ahtaalla, ja juuri siihen selvästi pyritäänkin. Eli eroon ulkomaisesta työvoimasta ja tilalle saudit tekemään itse hommia.

Suuntahan on varmasti ainoa oikea jos Saudi-Arabia tahtoo uudistua ja tulla valtioksi, jossa maan omat kansalaiset pyörittävät ainakin suurimman osan yhteiskunnan eri osa-alueista. Nythän niin ei ole. Mutta muutos ei välttämättä tule olemaan helppo eikä kitkaton. Uskonnon rooli on täällä vahva, ja osa konservatiivisimmista uskonoppineista vastustaa esimerkiksi naisten ajo-oikeutta, sehän vain viekoittelee naiset synnin tielle, kun mokomat hupakot voivat halutessaan ajaa minne tahansa..! Elämmekin todella mielenkiintoisia aikoja, ja nähtäväksi jää menevätkö nämä modernisaatioyritykset maaliin ongelmitta vai nähdäänkö jotain yhteiskunnallista kuohuntaa. Me tietysti seuraamme tilannetta silmä kovana,  erityisesti siksi että olemme itsekin expateja eli sitä joukkoa josta halutaan eroon loppujen lopuksi. Mieheni tosin on aika korkeassa asiantuntijatehtävässä, joten en nyt ole kauhean huolissani tilanteesta tällä hetkellä, ja toisaalta olemme olleet täällä jo yli kolme vuotta eli jos meidän pitäisi lähteä, ei sekään olisi mikään maailmanloppu.

Vuoden kiertoa

Syksy on jälleen saapunut, vaikka lämpotilasta sitä ei oikein vielä huomaakaan – Saudeissa on yhä kuumaa ja todella kosteata. Kaikki odottavat kuumeisina ensimmäistä oikeaa syyspäivää, sellaista jolloin ikkunat eivät olisi aamulla kosteina höyrystä ja jolloin aurinkolasit eivät höyrystyisi heti kun astut ulos oman kodin mukavasta ilmastoinnista. Mutta pian se koittaa, ja sen jälkeen sää onkin varsin mukavaa seuraavat puoli vuotta. Jälkimmäinen eid-pyhä (ja sen mukanaan tuoma loma) on takana ja koulut ovat alkaneet, joten leirimme kuhisee elämää hiljaisen kesän jälkeen. Tyttäremme aloitti uudessa päiväkodissa nyt sunnuntaina, joten minäkin olen saanut jälleen nauttia muutaman tunnin rauhasta ja hiljaisuudesta aamuisin. Aikaisemmin tytär kävi oman leirimme päiväkodissa joka oli ihan ok, mutta viime keväänä huomasimme että naapurileiriin on avattu uusi Montessori-päiväkoti. Minä ja muutama muu rouva leiristämme kävimme tutustumassa uuteen päiväkotiin ja olimme siinä määrin vaikuttuneita, että siirsimme lapsemme tähän uuteen päiväkotiin – vaikka se tarkoittaakin joka päivä taksilla ajelua viemään ja hakemaan lapset. On oikeastaan ihan naurattavaa ajaa reilun kilometrin matka taksilla, mutta kävelin kerran keskikesällä ramadanin aikaan uuteen päiväkotiin ja matka oli tuskaisen kuuma, abaya päällä tottakai. Lisäksi matkalla on silloin tällöin villejä koiria ja tiet ovat täynnä roskia ja rakennusjätettä, joten taksi on parempi vaihtoehto. Saimme järjestettyä ison tilataksin 4-5 perheelle, joten kustannuksetkin pysyvät suht matalina.

Tyttären päiväkodin aloittaminen on kyllä ollut taas oppikirjaesimerkki siitä, miten asiat hoituvat – tai eivät hoidu – Saudi-Arabiassa. Olen yhä vaikuttunut päiväkodin opetus- ja hoivataidoista ja itse tiloista, mutta hallintopuoli jättää paljon toivomisen varaa. Sunnuntaina kävi ilmi, että tytär on laitettu vuotta nuorempien ryhmään. Yritin sitä sitten selvitellä että miksi näin on, ja sain vastaukseksi että tytär pitää arvioida sen suhteen onko hänestä oman ikäryhmänsä joukkoon. Aloin jo hiiltyä ja mietin pitävätkö he päiväkodissa tytärtäni jotenkin vajaana, kunnes selvisi että tyttären ikä oli merkitty väärin heidän järjestelmäänsä. Hänen pitäisi ensi viikolla siirtyä oikeaan ryhmään, inshallah… lisäksi olen pyytänyt laskua useamman kerran ja kun sen lopulta sain, siitä puuttui tilitiedot ja nimeni ja osoitteemme oli väärin. Olen yrittänyt nyt tämän viikon saada laskun tiedot korjattua oikein. Eli hyvin menee mutta menköön. Olin ehtinyt jo vähän unohtaa kesän aikana että Saudeissa mikään ei koskaan mene oikein ensimmäisellä yrittämällä. Kärsivällisyys on hyve tässä maassa!

Nyt kun tyttö on neljä aamua viikossa päiväkodissa, minun piti aloittaa opiskella arabiaa uudestaan. Ensimmäisenä syksynä täällä (eli kolme vuotta sitten!!) kävin arabian peruskurssin mieheni kanssa, mutta en koskaan jatkanut arabian opiskelua koska olin niin kiireinen päivätyöni ja sitten myöhemmin vauvan kanssa. Mutta nyt ajattelin että olisi sopiva aika jatkaa opintoja, tytär on jo vähän vanhempi ja opetan suomea tällä erää vain tunnin tai pari viikossa, joten aikaa jää muuhunkin. Ilmoittauduin arabian jatkokurssille joka olisi ollut sopivasti kahtena aamuna viikossa, ja minun piti aloittaa opiskelut eilen, mutta maanantai-iltana sain viestin, että kurssi on peruttu alhaisen ilmoittautujamäärän vuoksi. Vähän harmi, sillä keskitason arabian kursseja ei ole kauheasti tarjolla – suurin osa länkkäreistä käy vain alkeiskurssin, jos sitäkään – ja ne harvat muut saman tason kurssit olisivat olleet iltaisin. Yksi tunti kestää 1,5 h ja siihen ainakin tunnin matkat päälle… en yksinkertaisesti kerkiä iltaisin kurssille, sillä tytär pitäisi saada siksi aikaan hoitoon miehelleni, joka käy tietysti päivisin töissä. Joten ei arabian opintoja minulle sitten ainakaan tänä syksynä.  Tytär sen sijaan aloittaa ensi viikolla tanssikurssin ja mieheni myöhemmin seinäkiipeilyn, joten uusia harrastuksia on luvassa heille. Meillä on nyt ollut myös puhetta siitä, että leirissämme alkaisi jalkapallokerho lapsille. Jo 1,5-vuotiaat voisivat osallistua, joten tytärkin pääsisi potkimaan palloa, jos kerho toteutuu. Onneksi leirissämme on niin paljon aktiviteetteja ja ihmisiä, jotka ovat valmiita järjestämään toimintaa! Tässä maassa se on todella tärkeää, varsinkin meille rouville jotka olemme yleensä kotona lasten kanssa.

Luin juuri viimeisen kappaleen ja mietin, kuinka paljon elämäni on muuttunut kolmessa vuodessa. Kolme vuotta sitten olin ollut monta vuotta aktiivisesti työelämässä, hoitanut päivätyön lisäksi kirjaprojekteja ja opettanut iltaisin suomea. Nyt olen kotiäiti jonka aika menee suurimmaksi osaksi tyttären hoitoon ja erinäisten asioiden järjestelyyn… en ole tyytymätön tilanteeseen, mutta tiedän myös ettei tätä kestä loputtomiin. Ja ehkä ihan hyvä niin.

Loman jälkeen

Jälleen yksi loma Suomessa takana, ja jälleen takaisin hiekkalaatikolla. Olen itse asiassa ollut takaisin Saudeissa jo kolmisen viikkoa, mutta kirjoitussuoni ei ole varsinaisesti sykkinyt sitten takaisin paluuni. Yksi syy on siinä, että tytär on ollut kanssani kotona nyt koko ajan – päiväkoti olisi ollut avoinna nyt elokuussakin, mutta päädyin pitämään tytön kotona, sillä hän vaihtaa ensi kuussa uuteen päiväkotiin ja en halunnut liikaa muutoksia tälle kesälle. Tyttö nimittäin tottui paremmin kuin hyvin kesänviettoon Suomessa ja nautti suuresti saadessaan touhuta ulkona päivät pitkät ja saadessaan leikkiä isovanhempien kanssa. Mitään sellaista ei ole täällä mahdollista tehdä, ainakaan nyt, sillä ulkona on päivittäin vielä pitkälti yli 40 astetta lämmintä ja on erittäin kosteaa. Elokuussa Saudeissa tulee yleensä korkea ilmankosteus, joka näkyy mm. siinä että aamuisin ikkunat ovat täysin höyrystyneet ja katosta saattaa tihkua vettä sisälläkin. Eikä isovanhempiakaan tietysti ole saatavilla leikkikavereiksi, paitsi Skypen välityksellä. Mutta niin, olemme viettäneet paljon aikaa tytön kanssa sisällä kaksin ja olen yrittänyt kovasti keksiä sisätekemistä näille kolmelle viikolle jotka olemme täällä olleet. Se ei ole aina ollut niin helppoa!

Olemme käyneet jälleen paikallisessa sisäleikkikerhossa kerran tai pari viikossa. Kaupungilla käyminen on aina oma seikkailunsa taksilla kulkemiseen, onneksi meillä on ollut jo pitkään luotettava yksityinen taksikuski apureineen käytössä. Olemme yrittäneet tavata myös kovasti niitä vähiä kavereita joita Saudeissa tällä hetkellä on – suurin osa ihmisistä palaa vasta syyskuun puolessavälissä, jolloin seuraava eid eli uskonnolinen pyhä on ohi. Jotain viimeisen kolmen viikon taksin käytöstä kertoo se, että tyttö ottaa nykyisin kännykkäni ja leikkii soittavansa… ei iskälle, ei mummille, vaan taksikuskille! Taksikuskimme on mukava keski-ikäinen intialainen mies, jonka olemme oppineet tuntemaan melko hyvin tässä muutaman vuoden aikana. Viimeksi kun tulimme leikkikerhosta tytön kanssa hän kysyi minulta ”Madam, same problem in Finland? Very red face, veeery red face!” Vanha kunnon saunanaaman paluu. Tytär on myös alkanut huomioida rukouskutsun, joka kaikaa yhä sen viisi kertaa päivässä ja kuuluu melko hyvin meillekin kotiin. Selitimme, että setä laulaa rukouksen moskeijassa ja sitten ihmiset voivat mennä sinne rukoilemaan. Tyttö kysyy nykyisin että setä ei pääse tänne, eihän? On vaikea selittää, että vaikka rukous kuuluukin meille aika hyvin, setä ei varsinaisesti ole kovin lähellä meitä eikä setä myöskään tule meille sisälle.  Tyttö on myös alkanut ihmetellä abayaani, silloin kun joudun sitä käyttämään. Hän tosin ei osaa sanoa vielä abaya vaan kutsuu sitä apinaksi… no, sinnepäin.

Saudeihin paluu on aina sekä mukavaa että kamalaa, samanaikaisesti. Mukavaa on palata kotiin ja omaan päiväjärjestykseen – niin kivaa kuin lomalla onkin olla, on se aina sellaista matkalaukkuelämää, johon kuuluu paljon siirtymisiä ja yritystä nähdä mahdollisimman monta ihmistä ja tehdä mahdollisimman paljon. On myös mukava nähdä kavereita Saudeissa, sillä heitäkin on kertynyt onneksi aika paljon täällä vuosien saatossa. Mutta Saudeissa on aina omat kommervinkkinsä, ne joista olen kirjoittanut monen monituista kertaa: kuumuus, pölyisyys, se ettei voi kävellä minnekään eikä myöskään ajaa itse autoa, jatkuvat rukoukset ja niiden vaikutus asioiden hoitoon, hälläväliä-mentaliteetti toisinaan asioiden hoidossa, ruokakaupan suppea valikoima, ja niin edelleen. Ensi viikolla minulla tulee kuitenkin jo kolme vuotta täyteen Saudeissa eli ei tämä pelkkää kärsimystä ole voinut olla, eikä olekaan.  Vaikea uskoa että siitä on jo kolme vuotta kun lähdin tänne. Aika on mennyt todella nopeasti!

Diplomaattisuhteita Ramadanin aikaan

Trump tuli, Trump lähti, ja nyt Saudi-Arabia muutaman muun arabimaan kanssa on katkaissut diplomaattisuhteensa Qatariin.  Ja ei pelkästään katkaissut diplomaattisuhteensa vaan laittanut Qatarin täydelliseen saartoon – Saudeista ei siis voi lentää eikä kulkea maateitse Qatariin, eikä qatarilaisilla ole tänne asiaa. Qatarilaisia on myös pyydetty poistumaan Saudi-Arabian alueelta, paitsi heitä jotka ovat naimisissa saudien kanssa. Kyseessä on siis melko paha diplomaattinen kriisi Lähi-idässä, pahin pitkään aikaan. Syyksi sanotaan se, että Qatar rahoittaa ja tukee terrorismia, mikä on sinänsä mielenkiintoinen syytös saudien puolelta eikä kerro varmasti koko totuutta. On epäilty että Trumpin vierailu antoi saudeille itseluottamusta aloittaa saarto, ja on myös sanottu Venäjäläisten hakkereidenkin liittyvän tapaukseen. No, syitä ja vaikuttimia on luultavasti monia, sillä Qatarilla ja Saudi-Arabialla on ollut tulehtuneet välit jo pitkään muun muassa Irania koskevien kysymysten vuoksi.

Qatarin saartaminen tuli isona yllätyksenä suurelle osalle saudeja ja qatarilaisia, ja meille expateille aivan puun takaa. Myös se, että yhteydet Saudeihin (ja mm. Arabiemiraatteihin ja Egyptiin) katkesivat kuin veitsellä leikaten on aiheuttanut monenlaista ongelmaa. Uutisissa on ollut paljon juttua siitä, kuinka Qatarissa kauppojen hyllyt ovat loistaneet tyhjyyttään, suurin osa ruoasta kun on perinteisesti tuotu Saudien kautta maahan. On myös paljon ihmisiä jotka asuvat Qatarissa mutta käyvät Saudien puolella töissä, ja toisin päin, mikä nyt ei sitten tietenkään tule kyseeseen. Qatarille tämä on suuri imagokriisi, maassahan pitäisi muun muassa pitää jalkopallon MM-kisat 2022 ja maa on tehnyt valtavia panostuksia infrastruktuuriin ja Dohan yleiseen olemukseen kisoja silmällä pitäen. Qatar on myös yksi maailman rikkaimmista maista, ja voin kuvitella että tilanne käy ylpeydelle. Meille expateille tämän kriisin ajoitus on erityisen huono siksi, että ihmiset ovat lähtemässä kesälomille ja monilla oli lento varattuna Qatarin pääkaupungin Dohan kautta – myös meillä. Meidän piti lentää ensi viikolla ensin Saudeista Dohaan ja sieltä Helsinkiin, mutta meillä on jo onneksi uudet lennot jotka eivät kulje Qatarin kautta. Saamme myös rahat takaisin peruuntuneista lennoista, mikä on reilua, onhan kyseessä todellinen force majoure. Nähtäväksi jää, miten ja milloin kriisi ratkeaa. Toivottavasti pian!

Olemme nyt myös kolmatta viikkoa Ramadanissa, pyhässä paastokuukaudessa, ja se alkaa näkyä myös meillä ei-paastoavilla. Monena vuotena putkeen Ramadan on osunut kuumimpaan kesään, mikä ei tee paastoamisesta hirveän helppoa, vettäkään kun ei saisi juoda valoisaan aikaan. Tällä viikolla on hätyytelty jo +50 astetta, muutama päivä sitten

20170528_082734

Naapureiden Ramadan-koristeluja

oltiin nimittäin jo +49 asteessa. Tänään on ”vain” +42 ennusteen mukaan… Ramadanin aikaan on kovin hiljaista päiväaikaan, muslimit lepäävät ja kaupungilla on vielä vähemmän tekemistä kuin yleensä. Kaupat ovat rajoitetusti auki ja kaikki kahvilat ja ravintolat ovat kiinni. Jos päättää lähteä kuitenkin ostoksille, pitää muistaa että itsekään ei sovi juoda tai syödä näkyvästi julkisilla paikoilla, vaan tällaiset toimet pitää tehdä salassa. En olekaan moneen viikkoon käynyt leirimme ulkopuolella juuri muualla kuin ruokakaupassa, joten pientä mökkihöperyyttä on havaittavissa. Kuumuus ei auta asiaa, kun päivällä ei voi tehdä paljoa ulkona vaan pitää keksiä tekemistä sisällä itselle ja taaperolle. Ramadan on kuitenkin myös juhlakuukausi, varsinkin heille jotka sitä todella viettävät eli muslimeille. Kodit koristellaan Ramadan-koristein ja lyhdyin, ja kuukauden aikana panostetaan muun muassa hyväntekeväisyyteen. Iltaisin auringonlaskun jälkeen kokoonnutaan syömään perheen ja ystävien kanssa, annetaan lahjoja ja juhlitaan myöhään aamuyöhön. Auringonlaskun jälkeistä ensimmäistä ateriaa kutsutaan iftariksi. Iftar päättää koko päivän kestäneen paaston, ja perinteisesti ensin nautitaan arabialaista kahvia kahwaa ja taateleita, jonka jälkeen siirrytään muihin ruokiin. Monet ravintolat täällä tarjoavat iftar-buffetteja, joista osa on varsin hienoja ja kattavia. Minäkin olin tyttöporukalla muutama viikko sitten tällaisessa buffetissa ja syötävää oli todella reilusti. Eilen viettivät leirimme työmiehet omaa iftariansa. Hyväntekeväisyyden hengessä me leirin asukkaat olimme keränneet rahaa heidän juhlaansa varten.

Ramadan loppuu ensi viikolla ja sitten vasta juhlat alkavatkin kun päästään viettämään eidiä, juhlaa joka päättää Ramadanin. Mutta me lähdemme tosiaan Suomea kohti ennen eidin alkua, joten toivotankin nyt lukijoille hyvää kesää! Mish Mushkila palaa näppäimistölle muutaman kuukauden kuluttua, kunhan ensin pääsen hieman tuulettumaan kesälaitumille.